Barcelona osa 2, BOUTTI

Launtai tosiaan oli bouttipäivä. Oltiin mestoilla aamutreenien jälkeen koko päivä, kun ei tuntunut järkevältä ravata metrolla ees taas. Ja jännitti! Ei hirveesti tiedetty Barcelonan joukkueesta etukäteen, vaikka meillä olikin yks soluttautuja, Libu, joka oli hengaillu Barcelonassa jo parisen kuukautta.

MIKS TÄSTÄ KIRJOTTAMISESTA EI TUU NYT YHTÄÄN MITÄÄN.

Mut nii, kyyläiltiin siinä päivän mittaan että minkä näköstä jengiä siihen vastustajajoukkueeseen kuuluu. Ne oli kaikki tosi pieniä ja laihoja, just semmonen joukkue johon mä sopisin hienosti muiden kukkakeppien joukkoon. Olin kuitenki henkisesti valmistautunu ottamaan kunnolla köniin.

Viimehetken tsemppailujen ja joukkuehengen nostatuksen jälkeen pärähti soimaan meidän introbiisi, Mortal Kombat theme. Oli niin siisti fiilis luistella radalle esittelyyn, oon aiemmin pelannut vaan scrimmageissa ja ei niissä oo tommosia siistejä juttuja. Katsomokin rupes pikkuhiljaa siinä täyttymään, espanjalaiset ei todellakaan oo niitä ihmisiä jotka on ajoissa paikalla.

Kun kotijoukkue esittäyty ni ei ollu epäilystäkään etteikö yleisöstä irtois ääntä. Ne oli oikeen tosifaneja!

Sit päästiinkin tositoimiin pelailemaan. Seurasin ekat jamit vaihtopenkiltä ja rupes vähän jo pelottamaan, kun näytti siltä ettei espanjattarien seinät vaan murru millään, ja meien jammereilla oli vaikeeta. Kauhun sekaisin tuntein ootin sit omaa jammerivuoroani, mut hengissä mä selvisin. Ja muutenkin meidän peli lähti aika nopeesti siinä käyntiin, eikä se sit ollukaan enää niin pelottavaa. Pisteet pysy melko tasaisina koko matsin ajan, me taidettiin kuitenkin olla johdossa lähes alusta loppuun asti. Norsujonoja tehtiin paljon, eikä paikallinen yleisö oikein pitänyt niistä. Tietysti kotijoukkueelta se oli sallittavaa ja suosionosoitusten arvoista, mut me saatiin vaan buuauksia. Ja kuulemma joku oli siellä huudellut in english että tahtoo REILUA PELIÄ. Ei mun mielestä mikään sääntöjen mukainen oo epäreilua, itepähän niien jammerit teki virheitä ja istu boksissa. Yleisö oli siis aika nihkeetä, tässä lajissa jotenki olettais että oltais vihulaistiimillekin kivoja. Mä ainaki kannustan aina molempia joukkueita, se on kivaa! Mut joo eipä toi fiiliksiin vaikuttanu, meien vastustajat oli kuitenki tosi mukavia tyyppejä ja pelaaminen oli hauskaa, niin ku se tuntuu aina olevan.

Loppupään jameissa homma rupes menemään TODELLA jännittäväks, kun meidän jammeri nappas kahden minsan penaltyn ja piste-ero oli ihan parinkympin luokkaa. Mut niin vaan pidettiin johtoasema tiukasti hallussamme ihan loppuun asti, ja lopulta voitettiin pistein 229 - 188. Ihan hyvä suoritus porukalta, joka ei ollu koskaan ennen pelannu yhdessä joukkueena!

MVP-palkinnon pokas täysin ansaitusti joukkueemme kapteeni Juissi. Juissi pelas viimevuonna Suomen maajoukkueessa ja on ihan superhyvä ja mahtava ja yks mun derby-idoleista! Oli ihan mahtavaa pelata yhdessä.

Sit ei muuta ku sangria virtaamaan ja afterpartyille! Istuttiin eka hetki puistossa, sit käytiin hostellilla vähän siistiytymässä ja seikkailtiin metroilla jonnekin, missä ehkä piti tavata. Löytyihän se jengi lopulta ja tungettiin itsemme johonkin superpieneen baariin, jonka sisustukseen kuulu mm. jättimäinen valoa hehkuva penis. Alkoholi nous hattuun vähän turhankin helposti ja lopulliseen bilepaikkaan päästyämme aloin olemaan melko valmis petiin. Et semmoset juhlat!

Ainii 1: Pelin selostaja osas sanoo ÄSSÄ ihan täydellisesti, hämmästyin vähän.
Ainii 2: Meillä oli superhieno valkonen lippu, eli joku pieni valkonen kangaskaistale johon Tsubu ja Armi piirs nätisti Joku Turku HC:n logon. <3

Kuvat © Salvador Fenoll Bernabeu & Oliver Garcia.